Vilttivitja! Tuo monelle urheilijalle niin tuttu rauhallisuuden kehto. Paikka johon minä tulen tyhjentämään pääni sisällön teidän kaikkien ihmeteltäväksi. Paikka jossa asiat lukee, juuri niin kun niistä ajattelen. Tuo paikka missä kirjotusvirheiden määrä on suurempi kun asiasisällön. Ja paikka jossa sanotaan ääneen nekin asiat, mistä muualla ei uskalleta edes supista.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Voihan vanhemmat!!

Haluan tehdä heti alkuun selväksi, että ilmaisen tässä tekstissä ainoastaan oman kantani, tämä ei ole minkään seuran kanta, jota edustan! Mutta nyt ne sitten on menneet... Siis hermot.

Tässä on nyt muutama kausi oltu urheilun tiimoilta enemmän ns. penkin takana, kun siinä penkillä istumassa ja paljon on opittu. Olen keskustellut paljon eri kaupungeissa, sekä eri urheilulajeissa toimineiden ihmisten parissa ja...  Alan hiljoksiin näkeen jo painajaisia näistä sanonnoista "mehän tää maksetaan",  " Ei meijän Timo voi sinne lähtee", "Nehän tulee kipeeks tuolla sateessa", "Hei nää käy kouluakin", "Ei Sini voi tulla treeneihin, kun sillä on koeviikko", "ei kukaan voi pitää kolmen tunnin treenejä" ja "kyllä kuus kertaa viikossa on ihan liikaa tän ikäsille(11-18v.) lapsille". Voi hellanlettat tentään niin. Meijän Simo 20v. ei voi kyllä lähtee sinne mukaan, kun mä en kerkee vaihtaan sille vaippoja paikanpäälle.

Nyt isketäänkin muutama sana sitten siitä aiheesta, mikä on minun mielestä suurin este tämän maan huippu-urheilun kehittämisessä. VANHEMMAT! Kun musta nyt tuntuu, että melkein puolia tähän sakkiin kuuluvista henkilöistä rasittaa ns. "hiekkaa vaginassa" syndrooma. Eikö tähän kyseenomaseen sakkiin kuuluville ihmisille millään voi vaan mennä kaaliin, että vanhemman tehtävä nykypäivänä on vaan tukea sitä lasta/nuorta siinä urheilussa/harrastuksessa ja maksaa se lysti.  Näin se vaan menee. Ette te vaan voi päättää kaikesta, pelejen ajankohtia, pelipaidan väriä ja juomapullojen hankintaa myöten. Ei se vaan oo mahollista, että 40 henkee laatii budjettia tai 60 henkee valitsee viikonlopun turnauksen pelaajia. Tai mikä ongelma teille on, että 15v. poijalla on torstaina kolmen tunnin treenit? Mä ymmärrän jos te kuskaatte sen pojan harjotuksiin 40km. päästä, mutta yleisesti ne jotka sitä poikaa niin kaukaa kuskaa ei itke mistään. Vaan tää poika asuu siinä neljän kilometrin päässä, mutta ei vaan millään pääse harjotuksiin olevinaan omin voimin. Tai ei sekään yleensä sille pojalle ole ongelma, vaan niille vanhemmille kenen mielestä se 15v. kundi kuolee siihen kun se kävelee treeneihin... Tai jos se joutuu liikkuun yli puolitoista tuntia kerrallaan. Voi pikku Urmasta. Jos sillä kundilla kerran on haluja treenata 20h. viikossa, niin miks se niitten vanhempien päähän sattuu?? Okei mä ymmärrän, jos tota tehään koulumenestyksen varjolla, niin sit pitää himassa tehä säännöt selviks. Jos ei koulussa menestys parane, niin ei tarvi sit urheillakaan. Kyllä ne kundit sit sen koulunsakin käy jos haluja urheilemiseen riittää. Kuitenkin väitän, että aika harva nyky lukiolaisistakaan käy 8h. koulussa, tulee kotiin lukee 6h. koulujuttuja, sen jälkeen tekee kaks tuntia äitin kanssa kotitöitä ja käyvät kymppiuutisten jälkeen nukkuun. Sen ajan mitä ne teijän vanhempien mielestä ei voi tällä hetkellä harjotella tai olla pelireissuissa, ne raiskaa korviansa metallimusiikilla, pelaa pleikkaria, ryyppää kadulla ja treffailee just sen tytön kanssa, ketä te vanhemmat vihaatte ja kuka on teijän pojalle sitä "väärää seuraa".

Nyt kerronkin oman mielipiteeni siitä, kuinka näitä joukkueita/seuroja tulisi johtaa, jotta me päästäisiin parhaimpaan lopputulokseen, niin kasvatuksellisessa kuin urheilullisessakin mielessä.
 Ensimmäinen asia on se, että jokaisen joka on toiminnassa mukana on saatava työrauha ja mahdollisuus keskittyä ainoostaan siihen omaan juttuunsa. Eli pelaajat pelaa, valmentajat valmentaa, huoltajat huoltaa ja joukkueenjohtaja johtaa joukkuetta. Ja kun nää ihmiset on kerran valittu, niin ei kaivata enään 40 henkee kertomassa mitä niitten pitää tehdä. Näin jokainen voi laittaa 100% panoksestaan just siihen mitä ne tekee. Ja se kyllä näkyy sit lopputuloksessakin. Toinen asia on sit se mihin ei sais kukaan sanoo mitään. Eli se maksupolitiikka. Itse vertaan urheilun kausimaksua ostettavaan palveluun ja niin sen omasta mielestä pitääkin olla. Tässä asiassa siis tämän palvelun tarjoovat seura ja joukkueessa työskentelevät toimihenkilöt (valmentajat, joukkueenjohtaja huoltajat jne.). Heidän tehtävä on tehdä tuotteestaan mahdollisimman hyvä hinta-laatu suhteeltaan, jotta mahdollisimman monet vanhemmat ostaisivat tämän tuotteen, eli toisivat lapsensa harrastuksen pariin. Tässä vaan sattuu vanhempia päähän se, että heidän rooli on ainoostaan maksaa tää lysti ja kuljettaa lapsiaan. Mut näin se vaan on ja sen täytyy olla. Ei sen homman lopptuloksena oo muuten yhtään mitään muuta kun saatanan moinen sotku ja yks iso hullujenhuone. Eikä jokainen vanhempi voi olla kyttäämässä joukkueen kassaa, "kun täytyyhän mun tietää, mihin mun maksamat rahat käytetään". Sä tiedät jo! Sä maksoit ne siitä, että sun poikas/tyttös saa harrastaa urheilemaansa lajia. Sit se joukkueitten kulujen valvominen pitää kyllä onnistua jo seuran toimesta!

UGH!!!
Olen puhunut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti