Eli ajattelin hieman valottaa päässäni vellovaa ajatusten tulvaa taannoin paljon julkisuuttakin saaneesta aiheesta, että missä ne tulevat suomalaiset tähtipelaajat lymyilee. Ja ennen kaikkea miten niiden määrä saadaan huikeeseen kasvuun.
Eli käsitellääs faktat ensin. suomalaiset joukkuelajejen todelliset tähtipelaajat alkavat olemaan aika harvassa tällä hetkellä. NHL:stä voidaan mainita Mikko Koivu, joka on yksi maailman parhaista 'kakkos senttereistä'. Teemu Selänne, joka on oikeinkin hyvä 'kakkos ketjun laituri'. Jalkapallosta Mikael Forsell, joka ei kuitenkaan koskaan tehny lopullista läpimurtoa oikein mihinkään sarjaan. Muutenkin tästä maasta hankittu pelaaja on monesti juuri se "varma valinta", olkoon laji mikä tahansa. Pelaaja joka tekee oman tonttinsa, eikä suotta sotke lajin tähtitaivasta omalla nimellään, mutta on silti kelpo pelimies. Joitakin poikkeuksia varmasti löytyy ja onhan meillä monessa lajissa huippu maalivahteja, joten talenttia luulis löytyvän.
Missä vaiheessa homma sitten menee perseelleen? Mitä me tehään väärin? Oisko mahdollista, että monesta kymmenestä ulkomailla pelaavasta futaajasta löytyis se yks 'timanttikin'? Voisko olla että NHL:ssä pelaavista noin 25:stä pelaajasta saataisi kaivettua esiin myös se seuraava Crosby, Stamkos, Ovetshkin tai Lidström? Eli miksi meillä ei synny urheilun supertähtiä? Puuttuuko junioreilta kilpailua? Onko kaikki pelaa meininki sittenkään järkevää? Varmasti on, mutta millä periaatteella? Mikä meitä suomalaisia oikeesti jurppii siinä, että joku on todella hyvä lajissaan? miks se on kiellettyä? Mitä järkee on laittaa 13v. oman joukkueensa tähti vuotta vanhempien mukaan 'hakeen nöyryyttä' vaihtopenkiltä tai kolmosvitjasta? Kuinkakohan monesti tässäkin maassa on B-junnu otettu A:n harjotus ja pelirinkiin ihan lajista riippumatta ja jätkä kuluttaa saman tien vaihtopenkkiä puolet matseista? Tai kuinka monta nuorta kaveria istuu tälläkin hetkellä vaihtopenkillä liigajoukkueitten rostereissa? Kuinka monen alle 20 vuotiaan pelaajan pelit kauden aikana pystyy laskeen yhden ihmisen sormin? LIIAN MONEN! Ja syy tähän on ihan täysin se äärimmilleen viety kilpailu. Tällä hetkellä suomen seuroissa, kun B-junnujen valmentaja löytää C:stä pelaajan, joka vaan jollain tapaa saattaa auttaa hänen joukkueensa peliesityksiä, niin sehän on sieltä saatava. Ajattelematta yhtään, että mikä on kyseisen pelaajan kehityksen kannalta parasta.Ei varmaan kannata suuressa roolissa omassa joukkueessaan olevaa pelaajaa raahata vanhempien joukkueen matkaan kantaan juomapulloja, jos sitä ajatellaan pelaajan kehityksen kannalta. Mutta eihän sitä ajatella, koska kyseinen pelaaja saattaa juuri olla se "hyvä vaihtomies" joka tekee ratkasevan häkin B-junnujen liigakarsinnassa ja valmentaja saa jälleen uuden sulan hattuunsa ja hänestä tulee arvoasteikossa Jumalasta seuraava ylöspäin katottuna. Sillä ei oo mitään merkitystä, et kyseinen lupaus pelas koko kauden olemattomassa roolissa ja kehitys otti kilometrin pakkia.
Eli miten pelaajat voisivat olla aikuisin niitä suuria tähtiä, jos he eivät saa olla sitä koko uransa aikana? Aina kun peliesitykset alkaa oleen sitä luokkaa, että pelaaja voi ottaa vastuuta joukkueesta ja sen menestyksestä, kutsuu jälleen rivimiehen rooli uudessa joukkueessa. Mitä pahaa siinä on, että C-, B- tai A-junnuissa joukkueessa on muutama kantava pelaaja, jotka ovat niitä joukkueen "tähtiä"? Mun mielestä jo sitäkin nuoremmille huippupelaajille voi korostaa heidän roolia joukkueessa. Kyllä ne ite tietävät kuitenkin olevansa hyviä. Toisin sanoen mun mielestä pidetään liian kovaa kiirettä nostaa pelaaja ns. seuraavalle tasolle urallaan. Vilkaskaapa vaikka Joel Armian pelaajatilastoja. Herra on tällä hetkellä yks suomen parhaista tulevaisuuden lupauksista jääkiekon saralla. 08-09 C-junnuissa huippu 21-peliä. Sen jälkeen B:hen rivimieheks. 09-10 B:ssä 9 peliä 16 pinnaa ja loppukausi A:ssa ok-tehoilla. Ja tällä kaudella liigassa 2-3 ketjun miehenä. Eli pointti mitä tässä haen on se, että miten tällänen kaveri osais ottaa vastuuta joukkueesta ja astua niihin tähden saappaisiin, koska ennen sitä on matka käyny aina vain uuteen joukkueeseen ja pienempään rooliin.Eli yhteen vetona. Vastuuta opitaan kantamaan kantamalla vastuuta. Tähteys tarvii hivenen itsekkyyttä, hivenen itserakkautta ja kasan itsetuntoo. Näitä taitoja ei mitenkään opi sitä paremmin kun olemalla joukkueensa/sarjansa//ikäryhmänsä tähti! Jos kaveri nostetaan sinne ylemmälle tasolle, niin kyllä se paikka pitää sillon löytyä siellä seuraavallakin tasolla suoraan sieltä joukkueen tärkeimpien pelaajien joukosta. Ja näin se ei todellakaan tapahdu. Ja muistutan edelleen, että pelaaja voi pelata esim. B:n pelejä, vaikka treenaisikin A:n harjotusringissä, tai vaikka siellä välillä myös pelaisikin! Suomessa suurin huolenaihe on se, että pelaajalla menee 'kusi päähän'. Tässä vaiheessa siis kannattaa muistaa, että paria poikkeusta lukuun ottamatta joukkuelajejen suurimmilla tähdillä sitä virtsaa siellä päässä virtaa enemmän tai vähemmän! Rajansa sitä pitää olla sen nöyryydenkin opettamisella!
Olen puhunut!! UGH!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti